keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Kissakuvahaaste: Ensimmäinen kuva

Tuutusen basaari osallistuu Kissakuvahaasteen ensimmäistä kertaa teeman ollessa Ensimmäinen kuva. Ihka ensimmäinen kuvahan oli tämä:

Vinyylilevyjen ja tietokoneen taakse piiloon luikkinut arka parka. Näkösällä kaistale selkää.

Seuraavana aamuna saatiin pienestä jo parempi kuva, kun kissa oli yön aikana seikkaillut eteiseen. Hämärissä oli selvinnyt myös hämmentävän hiekkalaatikon funktio sekä ruokakuppien sisällön makoisuus.

Tällöin ei vielä valtakunnassa (tai missään muuallakaan) tiedetty, onko kyseessä Nuutti Untamo vai Unna Talvikki. Muutamia kuukausia myöhemmin valkeni, että mustavalkoinen pikkukatti onkin Unna Tuutikki eikä kukaan muu. Ruoka-aikaan lyhyesti pelkkä Tuutti.

Virallinen osallistumiskuva.

Nenän musta läikkä on kuivunutta verta nokkaan tulleesta naarmusta. Tuutti ei kuulemman ollut aivan samaa mieltä edellisenä päivänä tapahtuneesta kiinniotosta ja siitä seuranneesta muutosta. Toivottavasti muutokset eivät enää näin vuosipäivän kynnyksellä tunnu kissasta elämänsä suurimmalta epäonnen potkulta.

22 kommenttia:

Naukulan Mamma kirjoitti...

Mikäs tossa ekassa kuvassa oli vikana ;) ? Näkihän siitä, että siinä on hieno kissa! Naukulakin voisi joskus osallistua, mutta Mamma ei oikein vissiin osaa tehdä tuollaista tarvittavaa linkkiä.... :( Onnettomat tekniset taidot, nääs. Ja ehkä vähän hönö muutenkin :)

L-L kirjoitti...

Tervetuloa mukaan haasteeseen. Kovin on varovaisen näköinen alku ollut Tuutilla.

ella kirjoitti...

Kerrassaan hieno pieni kissa onkin :)

Tekstilinkin teko onnistuu Bloggerissa helpoiten maalaamalla työn alla olevasta blogitekstistä hiirellä halutun kohdan (tässä tapauksessa siis "Ensimmäinen kuva") ja sitten klikkaamalla tekstieditorin ylälaidasta tekstin värin ja tekstin tasauksen välissä olevaa vihertävää symbolia (kun symbolin päälle vie hiiren, pitäisi tulla näkyviin teksti "Linkki"). Ilmestyy pieni laatikko, joka kehottaa antamaan osoitteen, ja siihen tietenkin kopioidaan kissakuvahaasteen osoite :) Toivottavasti osallistuminen onnistuu! Voin yrittää selvittää lisääkin, mikäli ohjeistukseni oli epäselvä.

ella kirjoitti...

L-L ehtikin väliin, kun jaarittelin linkkiohjetta Naukulan Mammalle :)

Tuutti oli tullessaan kovin arka pieni palleroinen ja reilut kaksi kuukautta kestikin ennen kuin neitiä sai hipaistakaan. Kissan kesyttely ja ihmisiin totuttelu oli kuitenkin erittäin palkitseva prosessi, jota en pois vaihtaisi :)

Naukulan Mamma kirjoitti...

Oi, Ella, olet silmissäni suuri guru! Eikä se linkin tekeminen sitten niin vaikeaa ollutkaan....Olen nyt vähän nolo.

Musta kirjoitti...

Sä päästit ihmiset helpolla, jos annoit jo kahdessa kuukaudessa lääppii! Mä pihtaan edelleen (enää vähän vaan) ja kumminki kuus vuotta jo menny. Kovana!

Hieno täyspaniikki-ilme tua.

ella kirjoitti...

Naukulan Mamma: Hyvä, jos auttoi :) Turha olla nolonakaan, sillä eivät nuo tekstilinkit ole kaikissa editoireissa yhtä näppärästi tehtävissä. Lisäksi tuo "linkki"-symboli tuppaa vaihtelemaan liiankin kanssa, ettei sitäkään aina löydy.

Musta: Äläs höpsi, en oo mitään antanu lupaa lääppii, ku hipsuttelivat ku nukuin! Nykysin on ehkä kolme ihmistä, jotka saa silittää, jos tuun viereen. Muuten ei sais. Mut silti joskus hiplaavat luvatta. Vaadin yksityisillisyyttä!

Terkuin Unna Tuutikki

Saila kirjoitti...

Hei ihana silakan tuoksuinen neito! oletpa ollut söpöliini jo hyvin pienenä! MÄ olisin jaksanut vahtia vaikka koko yön ettei kukaan pääse sua lääppimään tai häiritsemään tuolla levyjen takana. Mikä on sun musamaku? Mulla ehkä Stray Cats.
RANSU

KristiinaS kirjoitti...

Kivaa, toinen uusi tuttavuus! Söpö on kisuli, pelokkaan näköinen kyll ekakuvassa.

ella kirjoitti...

Ransu: Niimpä ja oon tosi söpö vieläki! Harmi, ettet Ransu ollu vahtimassa, oon nimittäin lukenu teiän blogista, että pärjäät koirilleki eli oot aika supervartija. Mun suosikkibändi on ehkä Faster Pussycat, mut Tom Jonesillakin on yks hyvä kappale.

Terkuin Unna Tuutikki

Kristiina S: Tervetuloa lukemaan vain :) Unna vietti pentuutensa puolivillinä navettakissana, joten noissa kuvissa (0-1 päivää ihmisten seurassa) se vielä näkyy.

Sonja kirjoitti...

Onpas ollut pienellä jännittävää! Aivan ihanat ekapäivä-kuvat!

ella kirjoitti...

Sonja: Ihmisasunnossa on monta ihmeellistä asiaa! :) Eivätkä itse ihmisotukset olleet lainkaan vähiten omituinen ja kauhistuttava asia pikkuisen Tuutusen mielestä...

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Pelästynyt olemus on pikkukissalla ollut - onneksi Unna on nyt rohkaistunut. :)

ella kirjoitti...

Sirpa & Kollo: Eipä mennyt kauakaan, kun Unna kulki asunnossa jo kuin Faaraon kissa - häntä pystyssä. Tällöinkin tosin neiti hilpaisi äkkiä eteiseen piiloon, mikäli ihmiset liikahtivat kohti :)

Paavo ja Harmi kirjoitti...

Sulla on kyllä ollut pelottavat ensimmäiset päivät, onneksi ne on takana!

Me ollaan ihan eri maata, mennään vieraita ovelle vastaan jne. mut tietty tassu käy, jos siltä tuntuu - eka varoitus on tähän mennessä riittänyt. ;)

sea kirjoitti...

Mikä ilme tossa alemmassa kuvassa! :D

Kissat voi kyllä reagoida uusiin paikkoihin ihan miten vain. Jotkut on just tuommosia pelokkaita ja tassustakin tulee jos liian lähelle tuut, sitten on noita meikän tapauksia joka oli kun kotonaan heti, vaikka löytökissa onkin. :)

Pitää myöhemmin pistää oma haasteen vastaus ja vähän juttua Annin ekasta päivästä.

ella kirjoitti...

Paavo & Harmi: Moikka, teitä ei ookkaan täällä ennen näkyny!

Kyl tuttuja meen ovelle vastaan. Vieraat käyn tarkastamassa omalla ajalla, jos vaikuttavat kunnollisilta (=tuliaisia mulle). Enkä tosiaan varottamatta nakkaa ketään, mutta minkäs teet, kun eivät ota onkeensa?

Terkuin Unna Tuutikki

ella kirjoitti...

Sea: Ihmisiin totuttuaan Unna on kyllä ollut uusien ympäristöjenkin suhteen rohkeampi. Tätikissojen uudessa kortteerissakin kierteli paikkoja ympäri kuin vanha tekijä, heti kun vain kuljetuskopasta pääsi :)

Pienenä Tuutti koetti olla hurjan pelottava ja sähisteli kovasti, jos joku sattui kulkemaan liian läheltä. Lähti kuitenkin mieluiten pakosalle, jos suinkin pääsi.

seijastiina kirjoitti...

Voi reppanaa, mutta suloinen se on, kuten kaikki kissat ♥

ella kirjoitti...

Seijastiina: Kiitos kehuista, "reppanuus" vain tuntuu lisäävän Unnan suloisuutta entisestään :)

Mayo kirjoitti...

Katse kertoo, että kokemukset ovat olleet melkein liikaa pikkuiselle. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

ella kirjoitti...

Tuutin alkutaival meillä oli hieman kivinen, sillä kissa olisi mieluummin pitäytynyt synnyinmaisemissaan pieneläimiä pyytäen, ihmistä pakoillen ja myöhemmin varmaan villikissakantaa kasvattaen ellei kohtalo olisi puuttunut peliin tavalla tai toisella.. Tämä lienee kuitenkin paras ratkaisu, ja nykyhetki on onnellinen niin kissalle kuin muillekin :)