Kissasetä esitti edellisen postauksen kommenteissa hyvin kohtuullisen toiveen: edes muutama kuva ja kuuluminen, kiitos!
Tärkein ensin: Kissaluku on ennallaan. Kuvan epäilyttävä lumileopardi ei jäänyt valtakuntaan.
Kesällä nuuskittiin pihahommia. Unna Tuutikki yritti tuijottaa pihaviidakon tainnoksiin. Tiikeri otti ilon irti paisteesta ja ihastutti ohikulkijoita.
"Tämä koivu on minun. Tämä auringonpaiste on minun. Tämä lämpö on minun."
Syksymmällä on lähinnä syöty vaihtelevasti kissasta riippuen ja nukuttu riittävästi. Munuaisvaurio, kilpirauhasen liikatoiminta ja suun kasvain rajoittavat Eetun syöntiä ja yleiskuntoa. Näitä hoidetaan ja saattohoidetaan mahdollisuuksien rajoissa.
Unelias paappa.
Unna sai alkuvuodesta Solensia-määräyksen selän luupiikkien ja alkavan nivelrikon hoitoon. Neiti hoikistui kasvaneen aktiivisuuden ansiosta minkin mittoihin kevään aikana ja terrorisoi jälleen valtakunnan keittiötasoja, vaikka ruoka-annosta lisättiin uuteen aktiivisuustasoon sopivammaksi.
Allerginen raajojen kalttaus alkoi uudelleen loppukeväästä loistettuaan poissaolollaan pari vuotta. Kansalaiset pohtivat, olisiko myös Eetun voinnin muutoksilla mahdollisesti osansa asiassa, sillä Unna on tunnetusti varsin herkkä stressaamaan muutoksia ympäristössä. Kortisoniannosta on nostettu ja Feliway-puksuttaa. Kansa tekee voitavansa Unnan mielialan parantamiseksi.
Huomion puute. Hoida.
Tätikissojen perijätän, Hillopulla, on yhä todella söpö ja pehmeä. Kesävierailulla meinattiin jo ystävystyäkin vähän. Lähtöpäivänä melkein leikittiin. Melkein.
Huippumuotoilua.
Rauhallista joulua Basaarin lukijoille. Muistakaa levätä ja pitää huolta kavereista <3
7 kommenttia:
Voi, ihanaa, kuulumisia! <3
Tiikeripapparainen <3 Sellaista tämä on näiden ikäkissojen kanssa, yhtä sun toista vaivaa hoidetaan tai lievitetään.
Minkkineiti kuulostaa suorastaan hurjalta! Ransu tuhisee takaani nojatuolista, että yhteiset päikkärit maistuisivat, mutta jos Unna-neito alkaisi riehua, niin sitten tarvittaisiin välimatkaa. Pusuja kuulemma lähetetään kovasti ja paranemistoivotuksia sulosäärille!
Kertakaikkisen ihanaa kuulla teistä! Ikä tekee tehtävänsä ja ollaan vakuuttuneita siitä, että siellä pidetään kaikista hyvää huolta. Voikaa hyvin ♥
Saila: Älä muuta sano. Vähän kaivoin kuvia ja yhtäkkiä olikin taas hirveästi asiaa :D Olen aiemmin koettanut pitää terveysjutut visusti poissa blogista, koska en ole halunnut niitä liiemmin täällä murehtia, mutta tämän ikäisten kanssa se nyt vähän kuuluu pakettiin. Ei se sitä vähennä, että tiikerivaari ja minkkineiti ovat oman elämän aurinkoläikkiä <3
Unna lähettää tuhisevalle ritarilleen vastineeksi puskuja. Tarmokkaita puskuja! Niin lujaa, että karvat lähtee! Eiku... :D
Mamma N: Ihana, kun kommentoit! Tuli heti lämpimän pörröinen mieli sanoistasi. Yritämme kovasti voida hyvin, voikaa tekin <3
Tosi kiva kuulla teistä, vaikka krempat jo vaivaakin. Mutta niin se ikääntyessä tahtoo mennä. Täältä ikäneito kilpparityttö lähettää terveiset tiikerille ja minkille 🧡🖤
Kiitos kuulumisista ♥ Juu, ikä ei tuu yksin... vai vanhuusko se oli. Mut onneksi rakkautta riittää puolin ja toisin.
Vanhuus ei tule yksin. Sitä se emäntä meille aina hokee ja pudistelee päätään. Oletko Unna ollut reissussa tänä vuonna vaikkapa Savossa? Me käytiin tänä vuonna Savossa ennätys monta kertaa - Pepsi ja Max
Ihania kuulumisia! Silityksiä ja pusuja Tuutille ja Tiikerille, joille ikä vai vaivat korkeintaan hidaste. <3 Hyvässä hoidossa voi nauttia elämästä niistä huolimatta.
Rauhallista joulunodottelua teille kaikille.
Lähetä kommentti