perjantai 2. lokakuuta 2015

Sydämellä Saaripalstalta

Sydäntä sydänlautaselta.

Kuten aiempi vierailuraportti paljasti, oli tieto Unna Tuutikin intohimosta ruokaan kiirinyt valtakunnan halki Saaripalstallekin ja tuliaispaketista paljastui Sailan tienaamaa laadukasta naudan sydäntä Ahvensaaresta. Lähetys oli rasiaa myöten sydämellinen.

Kissaneitoa ei konvehtirasioilla hurmata.

Sydämenasioista puhuttaessa neiti Penninraha tunnustaa erityisen sydämeenkäyväksi suomalaisessa iskelmämusiikissa käsitellyn pettymyksen:

 "Mutta jäljennös on arvoton,
Jos suklaata vain sydän on.


Suklaasydän, kaunis päältä, tuskin paljon lohduttaa
Suudelmatkin tuntuu jäältä, aitoa kun en mä saa. "

(Suklaasydän, 1956)

Tällä paketilla viestityt lämpimät tunteet olivat kaikkea muuta kuin valheellisia, sillä sydänkin oli läpikotaisin aitoa tavaraa. Tuutunen nautti herkkua antaumuksella selkä ja häntä puolipörrössä, ja tarjoilijan käsille suodut pusut olivat suorastaan tulisia.


Vaikka sydän taitaakin olla erityisesti Mustin mieleen (huhut kertovat Ransun ehdottaneen myyrää), ovat Saaripalstan pojat oletettavasti nyökytelleet hyväksyvästi paketille: Vain mieluista basaarittarelle. Ruokailun jälkeen Unna jäi aina vaateliaana toivomaan santsikierrosta.

Sataisiko taivaasta mannaa?

Kiitos Sailalle, Mustille ja Ransulle osuvasta ja ravitsevasta lahjasta. Se oli ajatuksella valittu ja siitä riitti iloa useampaan otteeseen.

 "Lisempikin kelpais... Oliks niitä peuroja teillä kuinka paljon?"

12 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Peuran sydän vasta hyvää on!
t. MUSTI
Ooh - toi intensiivinen ote ja katse ♥
t. RANSU
Voi, piirros oli vettynyt kannessa, onneksi siitä sai edes jotakin selvää. Pakastuneeseen rasiaan piirtäminen ei näköjään kannata, tai siitä tulee nykytaidetta. Hienoa, että kelpasi! Täällä laiduntaa myös noita nautoja niityllä, samoja joista toikin sydän oli. Tervetuloa metsästämään!
t. SAILA

ella kirjoitti...

Musti: Kiitti vinkistä! Oon syöny vasta hirvien, sikojen ja broilereiden sydämiä ja nyt tietty nautaa. Suklaasydämiä en, kert ne on myrkkyä paitsi käärepaperi vois ehkä olla hyvä.

Terkuin Unna Tuutikki

Ransu: Kiitti kehuista, Ransu <3 Oon itekin sitä mieltä, et oon syömähommissa just sellanen intensiivi. Oisin tykänny kans sun myyräideasta, mut se on varmaan vähän vaikee tuoda elävänä tänne asti.

Terkuin Unna Tuutikki

Saila: Taiteelliseksi sulanut sydäntutkielma ajoi asiansa ja välitti viestin, viis kosteuden tiivistymisestä. Voin vain hihitellä ajatukselle Unnasta pikkuiset pedonhampaat tyynenä laiduntavan naudan kankkuun upotettuina. Mikä saaristoidylli! :D

Ana kirjoitti...

Monenlainen sydän on ihanaa hyvää nami! Ja vielä tolleen tarjoiltuna - kuninkaallista!

kuolaavin terveisin
Ilona ja Zetor

ella kirjoitti...

Ilona ja Zetor: Monenlaisen sydämen nauttiminen varmistaa ruokavalion monipuolisuuden! Monipuolisuuttahan on esimerkiksi sydämen pilkkominen pieniksi ja isoiksi paloiksi, eikö? Mieluummin tietysti isoiksi.

Pena Kissa kirjoitti...

Jes, sydän on ihan parasta ruokaa mitä on. Tollasta naudan sydäntä mä en oo kyllä vielä saanu, mutta possun ja broilerin kyllä ja ne on molemmat tosi herkkua.
-Pena

ella kirjoitti...

Pena: Jos ruoka maistuu kuin Tuutuselle, suosittelen kokeilemaan! Neidin syönti-innosta päätellen toki useimmat ruuat ovat voittamatonta herkkua. Erittäin rasvainen poronliha on tainnut olla tähän mennessä ainoa, jota on pitänyt ihmetellä vähän pitempään.

friedenvaltakunta kirjoitti...

Musti ja Ransu kyllä tietää miten kissaneitoja hurmataan!
Tietävät ne kyllä senkin, miten ihmistätejä hurmataan, mutta tädit onkin helpompia ;)

Mutta on kyllä kerrassaan herrasmiesmäistä toimittaa kotiin sydämenasioita sydänrasiassa! Toisaalta ihmekös tuo, kun huomioidaan neiti Penninrahan viehkeys. Siihen nähden on suorastaan ihme, ettei sellaista tapahdu useammin!

ella kirjoitti...

Frieden valtakunta: Mustin ja Ransun hurmajaistaidoissa ei tosiaan ole valittamista! Musti taitaa kissojen ja ihmisten lisäksi voittaa puolelleen vielä koiratkin siinä missä Ransu keskittyy kissaneitojen (ja höpsöjen tätien) liehakointiin täydellä teholla :) En liene ainut, jonka mielestä Saaripalstan herraskissat ovat vastustamattomia <3 <3

Marraskuun Muruset kirjoitti...

Ei vitsi miten hyvälle näyttää ja varmasti maistuu, mekin saadaan tänään sydäntä mutta possun, kuitenkin ihanaa sydäntä naminaminaminami ♥♥♥ Ps. Emo käski sanoa että he lauloivat koulussa musiikintunneilla aina kyseistä suklaasydän lallatusta!
-Coco

ella kirjoitti...

Coco: Nam! Vielä ei ole tullut vastaan sellaista sydäntä, joka ei kissalle maistuisi :) Suklaasydän-rallatusta on varmaankin rallateltu opetustarkoituksissa tulevia kissanomistajia ajatellen: ruokakuppiin tulisi annostella vain aitoa ja oikeaa sydäntä, ei imeliä halpakopioita ;)

Myrsky ja Minna kirjoitti...

Voi hyvänen aika sentään. Kyllä Saaripalstan pojat sitten osaavat olla kohteliaita.

ella kirjoitti...

Myrsky ja Minna: Kyllä vaan, pojilla on taito tassuissa. Pihviä pöytään ja lihansyöjädaamit lakoavat ihastuksesta :)