torstai 17. syyskuuta 2015

Lukitarin loppu


Tietämätön saattaa pohtia, onko kuvassa roska tai onko kissaneiti viimein sortunut viiksilisäkkeisiin? Tosiasiassa kyseessä on hiljainen oodi tarujen jättiläishämähäkin, Lukitarin, voittajalle. Kerkeäkäpäläiselle kaunottarelle, joka teki lopun kahdeksanjalkaisen hirviön terrorista valtakunnan salin lattialla.

 

Mitä siitä, jos yksi kahdeksasta jalasta jää roikkumaan suupielestä? Ei se sankarittaren sädekehää himmennä.

Valtakunnan aikakirjoihin merkittäköön, että lukkien pahanmakuisuutta on luonnontieteen oppaissa vahvasti liioiteltu.

18 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Ylimääräinen viiksisäie pukee neitiä erinomaisesti!
RANSU

ella kirjoitti...

Kiitti Ransu <3 Sitä itekin, et ei myyrä poskessa miestä pahenna, päinvastoin!

Terkuin Unna Tuutikki

Pepsi + Max kirjoitti...

Lukit on ihan syötäviä nekin! Oot kyllä nätti Unna! - Max

ella kirjoitti...

Max: Kiitti ja todellaki! Lukit sätkii hassusti et ne on silleen aktivoivaa ruokaa. Tykkään kans ampiaisista.

Terkuin Unna Tuutikki

Ana kirjoitti...

Ampparit voi olla vaarallisii, mutta lukit ei. Naminami, hyviä herkkuhetkiä vaan kauniille neidolle!

Anonyymi kirjoitti...

Joo, ei ne oo pahanmakuisia. Ihan menetteleviä ovat. Minä en ole kyllä koskaan tehnyt niistä viiksilisäkkeitä itselleni! ~Friede

Sofia kirjoitti...

Veikeä viiksilisäke :)
Me ei olla pitkään aikaan saatuaan hämiksiä saaliiksi, kärpäsiä vaan.

Pena ja Punkku kirjoitti...

Mä en oo koskaan saanu tollasta lukkia kiinni. Oliko hyvää? Tai no, johan se näkyy ilmeestä ja viiksilisäkkeestäki, että oli. :D
-Pena

ella kirjoitti...

Ana: Nii, mut ampiainen on rapsakka ja surisee! Lukki ei tarjoo mitään mun korva-aistille! Eikä oo kummosta purutuntumaa, kerta unohin ton yhen jalankin syömättä. Niitä ei oo kyl ihan äsken ollu... Mut kiitti kannustuksesta, syön jatkossakin kaikki ihmehiihtäjät nurkista.

Terkuin Unna Tuutikki

Friede: Ei mullakaan oo ennen ollu, mut tiiänpähän jatkossa jos tulee vaikka viiksikato et mistä saa korvikeviiksen!

Terkuin Unna Tuutikki

Sofia & Olga: Koipi roikkui huulesta varsin pitkään.

Pena: Erittäin jännää ainakin käpälöinnin määrästä päätellen. Lukkia piti pamputtaa kerran jos toisenkin, sillä mokomahan viskasi jo heti kärkeen yhden jalkansa lattialle hämäykseksi ja jatkoi itse seitsemällä sätkien eteenpäin. Syöntivaiheessa makupalaa piti pudotella toistuvasti, joten lukin hienommat makuvivahteet vaativat selvästi makustelemista.

Myrsky ja Minna kirjoitti...

Lukki sai kuulla kunniansa. Ja nyt on neiti Penninrahan luomuproteiininsaanti taattu. Ainakin hetkeksi.

ella kirjoitti...

Myrsky ja Minna: Luomuproteiinit hivenaineineen olivat ilmeisen virkistävää syötävää. Tosin itse olen ihan tyytyväinen, ettei Unna tavallisesti sörki kissanruokaa käpälillään :D

Kaisun kirjoitti...

Shleeky Shelob.. Tassty preciousss..

ella kirjoitti...

Kaisun: So juicy sweet!

Me Like kirjoitti...

Nam lukki. NeitiCassisenkin herkkua :) Teiläl on tosiaan todistusaineistot jääneet roikkumaan huulille!

Mamma N kirjoitti...

Olipa herkku! Vähäkalorinen välipala?

ella kirjoitti...

Me Like: NeitiC:llä on hienostunut maku herkkupalojen suhteen. Näitä ei joka mimmi napsikaan!

Mamma N: Kevyt, mutta proteiinipitoinen! Ilmeisen täyttävä, kun kerran osa jäi vielä myöhemmäksi?

tuutäti kirjoitti...

Lyyti-täti olis kyllä kateellinen tuollaisesta lisäviiksestä. En taida näyttää koko juttua.

ella kirjoitti...

Tuutäti: Älä näytä. Ei Lyytin mieltä sovi varta vasten pahoittaa!