lauantai 5. tammikuuta 2013

Väsynyt, mutta kotona

 Tervetuliaismalja.

Unna Tuutikki Penninraha kansalaisineen palasi jouluvierailultaan hiukkaa ennen vuorokauden vaihtumista. Kissaneiti oli paluusta tohkeissaan, vaikkakin asiaankuuluvasti hämillään tätikissojen puuttumisesta. Toinen kansalaisista oli onneksi palannut kotiin jo muutamia päiviä aiemmin, minkä ansiosta neiti Penninraha sai pikaisesti eteensä virkistävän tervetuliaismaljan. Sen jälkeen kelpasi Tuutusen asettua aloilleen ja luoda tyytyväinen silmäys hallintoalueilleen.

Innosta pinkkinä.

11 kommenttia:

Mamma N kirjoitti...

Kylläpä onkin innosta pinkkinä! Polkuanturoita myöden. :)

ella kirjoitti...

Nimenomaan! Nenäkin hohti kuin eräällä kuuluisalla porolla :)

Mayo kirjoitti...

Topakkana kotona taas : )

Mamma N kirjoitti...

Sitä paitsi kyllä tuo asentokin kuvastaa omistajuutta. Helminkin tapaa usein tuommoisesta asennosta mummola tai ell-vierailun jälkeen. :)

ella kirjoitti...

Mayo: Aivan. Kyllä tila on otettava haltuun ensi hetkistä lähtien!

Mamma N: Kyllä Unna sitten onkin luontainen hallitsija, sillä asento on neidille hyvin tyypillinen :)

Myrsky ja Minna kirjoitti...

Loistavaa palvelua Unnan kansalaisilta, tervetuliaismaljan kanssa neitiä vastassa:)

ella kirjoitti...

Myrsky: Tätä ennenkin kyllä oli palvelu kohdallaan, sillä linja-autopysäkillä oli kissaneitiä vastassa henkilökohtainen kantaja :)

Taru kirjoitti...

Ihan selkeästi Unna miettii, että kaiken tämän omistan MINÄ ;)
Pinkki fiilismittari on muuten käytössä meilläkin, Börjellä. Joskus näyttää, että nokka kohta räjähtää jos meno vielä siitä lisääntyy ...

ella kirjoitti...

Taru: Noista mietteistä ei liene epäilystäkään :D Nenäindikaattori on kyllä varsin ilmaisuvoimainen tunnetilan ilmaisin!

Sirpa kirjoitti...

Oma koti on aina kissalle(kin) kullan kallis! :)

ella kirjoitti...

Sirpa & Kollo: Sanos muuta. Kyllä huomaa, että Unna on omissa ympyröissään onnellinen :)