keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Kuulumisia loman lomasta

Joulun aika on sujunut toistaiseksi varsin rauhaisasti. Vappu on jo hyväksynyt Unnan vieraaksi valtakuntaansa ja Lyyti muistaa kyläilijän olemassaolon vain satunnaisesti. Joululahjaksi kaikki kissat saivat kissanminttupöllyä ja rapisevaa paperia.


Lyyti arvosti eritoten pakettia.

Vappu arvosti kissanminttua.

Ja Unna joululahjakoria kera parin vuoden takaisen yökkömötkäleen.

Viimepäivien valokuvasaldo on tavallista heikompi, mutta toimitus pyrkii huolehtimaan mustavalkoisen ylivallan säilymisestä blogissa keinolla millä hyvänsä. Koska muun muassa Sijaiskodissa ymmärretään mustavalkoisen päälle, lisätään loppuun vielä muutama sumeahko ihailijakuva tapaninpäivän vierailulta.

Selkeästi äreä ja jörö Nipa taputeltavana.

Samainen kaveri koettaa mahtua syliin kuperkeikalla. Syli todettiin alimitoitetuksi karhukoiralle.

4 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Voi, minä ottaisin mielellään Nipan syliin! Juuri tuollainen halailukaveri olisi kiva silloin, kun kaipaa vähän Mustia tai jopa Ransuakin suurempaa.
Hienoa, että mustavalkoisuuden lippua pidetään korkealla näin konkreettisin keinoin.

Myrsky kirjoitti...

Nipa♥ Täällä sijaismamman sydän heittää kuperkeikkaa! Upea mustavalkoinen karhukoira, ihan valioyksilö.

Kiitos tästä:) Nyt täällä hehkutaan naamari korvissa...

Mamma N kirjoitti...

Onpa valloittava sylikoira!

Siellä tuntuu olevan ihan joulumeininki, kun kissat niin hyvin pärjäilevät! Mutta mitä sanoo Unna Tuutikki koirasta?!

ella kirjoitti...

Saila: Minuakaan ei haittaisi yhtään, jos vaikka kerran viikossa voisin käydä tuollaista nallekoiraa halimassa. Sanottakoon kuitenkin, että kyllä kisujenkin pehmoinen seura on enemmän kuin arvostettua <3

Myrsky: Sanos muuta! Itsellänikin ylsi hymy korvasta korvaan, kun sain tuota halinallea sylitellä :) (Ja Nipahan on valiojoukkoa niin käytön kuin muodonkin puolesta ;))

Mamma N: Huoli pois, ei Nipa kissojen luo kylään tullut! Koiran tuoksuterveisiä kyllä piti haistella ihmisistä tarkasti, minkä jälkeen ne tietenkin puskettiin piiloon asianmukaisesti. Tätilän Otto-koiran Unna on tavannut nenäkkäin, eikä siinäkään konfliktia syntynyt, vaikka aivan noin reippaisiin kavereihin ei kissaneiti olekaan tottunut.