tiistai 2. lokakuuta 2012

95% virhemarginaali


Normaalijakauman odotusarvon luottamusvälien laskeminen ikävystyttää pientä tiedekissaa. Kansalaisen laskuharjoitusten tarkastamisesta uupuneena professori Penninraha uneksuu pohdiskellen samalla, kuinka tilastotieteen peruskurssin haastavuutta voitaisiin lisätä. Opiskelijathan voisivat syventyä vaikkapa tiedekissan masuvillojen vapausasteiden laskemiseen.

7 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Unna-neito! ooh, olet tiedekissa.
Mulle ehkä riittäis toi haastavuus, mutta jotenkin vois lisätä koulutukseen myös myyränlennätyskaaria ja saappaanvarteen osumisen todennäköisyyslaskentaa.
Oot niin fiksu ♥
RANSU

Mamma N kirjoitti...

Voi tuota nuorta lempeä! ♥

ella kirjoitti...

Ransu: Oon aatellu, et kantsii pitää huolta kans tiedeurasta, ni ei pidetä pelkkänä nättinä tyttönä. Mut sekin on kyl limittäinen tieteenlaji noitten todennäköisyyksien kanssa sikäli, et voi helposti laskee riittävän söpöysmäärän sille kun rapsutusten tai namien todennäköisyys on 100%.

Ei tarvii yhtään väheksyä myyränlennätyskaaria yms. Teet tärkeetä empiiristä perustutkimusta kummiski! Tieteen pioneeri <3

Terkuin Unna Tuutikki

Mamma N: Tsih! Kukapa ei Ransuun ihastuisi :)

Myrsky kirjoitti...

Apua! Ei ihme että tiedekissaa ikävystyttää ja silmiä painaa. (Jo tuon ensimmäisen lauseen lukeminen ja ymmärtäminen otti koville.) Vapausasteiden laskeminen käytännössä voisi todellakin olla kaikinpuolin kova juttu.

ella kirjoitti...

Myrsky: Käytännön harjoitus auttaa ymmärtämään vapausasteiden merkityksen. Ei haittaa, jos vähän rapsuttaa tiedekissaa samalla. Vahingossa.

Zepa kirjoitti...

Puhutaanko täällä numeroista? Sori, ihottuma nousi jo!! Mutta ehkä söpön kissaneidon kuvan tuijottaminen auttaa siihen...

ella kirjoitti...

Zepa: Söpön kissaneidin kuvan tuijottaminen lienee mitä parhaita ensiapua tuollaisiin akuutteihin allergiakohtauksiin!