perjantai 4. toukokuuta 2012

Sydämellistä

"Sinulla on jotain herkkua siinä!"

Kansalaiset pistäytyivät ihmettelemässä Mustin ja Mirrin pakastinten tarjontaa ja ymmärsivät hankkia neiti Penninrahalle sydämellistä ruokaa. Kilon jäinen köntti broilerin sydämiä oli helppo pieniä pakkaseen kertaeriksi tuhdilla vasaralla, eikä edes osittaiselle sulattelulle ollut tarvetta.

"Nuo sitten kaikki minulle silti."

Jo pakkausvaiheessa varmistui, että sydämet tuoksuivat kissan nenään huomattavan mielenkiintoisilta. Unna valvoi pakkausprosessia tiiviisti lähietäisyydeltä. Seuraavana aamuna makuraati vahvisti yksimielisesti, että nimensä mukaisesti tuote oli maukasta.


14 kommenttia:

Myrsky kirjoitti...

Unna tykkää. Pakastin täynnä ♥:tä!

ella kirjoitti...

Mikäs sen somempaa :)

Naukulan Mamma kirjoitti...

Kiinnostus on ilmeistä! Hyvä, että turkissansa kissa pysyi :)

Musta ja Harmaa kirjoitti...

Sydänten valtiatar!

Uudii kirjoitti...

Mahtavaa, että sydämet maistuvat! :) Meillä sydämiä pitää pilkkoa muun herkun sekaan, että tulisivat syödyiksi. Siis kissalle, koiralle maistuvat ihan sellaisenaan. ;)

tuutäti kirjoitti...

Kyllä näkee, että Unna on harjoitellut suurempienkin sydänten syöntiä aikaisemmin! Tätilässä on herkuteltu hirven sydämellä.

sea kirjoitti...

Hienoa kun jollekin kelpaa, meillä jää kuppiin. :D

ella kirjoitti...

Naukulan Mamma: Ennen vasarointia neiti kikotti läheisellä jakkaralla liki "mangustiasennossa" tilannetta valvomassa ja tuoksuja sieppaamassa :)

Musta ja Harmaa: Aivan niin <3 <3 <3

Uudii: Täällä ollaan kovasti tyytyväisiä kansalaistasolla sikälikin, etteivät sydämet ole juuri minkään hintaisia :)

Tuutäti: Tästä dieetistä on varmasti ollut apua uusien makujen hyväksymisessä :)

Sea: Ohoh, kumma, ettei Annille maistu, vaikka sydän on kuitenkin täyttä lihaa :O

Elina kirjoitti...

Sydän on mitä parhainta herkkua!

ella kirjoitti...

Unna ehdottomasti samaa mieltä! Testattujen listalla ovat jo hirven, possun ja broilerin veripumput ;)

Jenni kirjoitti...

En edes tiennyt, että sydän voisi jäädä joltain kissalta kuppiin. Meilläkään siis ei jää, ja sulatus/-misprosessia valvotaan tiukasti. :)

ella kirjoitti...

Makuja lienee monia (onhan kansalaiset pidettävä varpaillaan, mikään ei saa olla liian varmaa!), meilläkin onneksi maistuu ja tätikissojen valtakunnassa myöskin :)

Saila kirjoitti...

Siinä on tyttö mun makuun! Tai siis en sua söis, mutta olet muuten mun mieleen. Makunystyrät on sulla kohdillaan! Meidän mamman pitää kans ostaa kokeeks noita pikkusydämiä. Possunsydäntä en enää syö raakana niin kuin en muutakaan raakaa lihaa, kun vatsa meni kuralle niin monta kertaa. Musta on tullut varovainen tollasten juttujen kanssa, kun kuravatsa ei ole yhtään kiva. Mutta ehkä mulla ei enää menis kuralle, tosin oon siitä asiasta kyllä hyvin varovainen.

RANSU

ella kirjoitti...

Ransu: Kuramasu ei oo kiva! Pumpulihousuja pitää varoa! Toivottavasti sun masu tykkää pikkusydämistä, mun masu ainakin kehräs kun sai niitä <3

Terkuin Unna Tuutikki