sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Villi sukka

Pyykkipäivän jäljiltä valtakunnan pyykkitelineellä kuivui muun pyykin ohella myös aimo annos kosteita villasukkia. Pitempään seuranneet tietävät, että villa on tälle maatiaisneidille liki kissanmintun veroinen päihde. Kostea villa ilmeisesti sitäkin himottavampi, sillä ilmavainun saatuaan Tuutti kävi toimeen. Kerkeä käpälä saalisti sukan telineeltä leikiten.

Vips vain!

Jekku mielessä.

Piintyneinä kissaihmisinä kansalaiset eivät heti hupia kieltäneet, vaan kävivät kuvaamaan kissaneidin puuhia. Tapakasvastuksesta huolestuneille muistutettakoon, että useinhan kissa myös lopettaa, kun sen hauskasta, mutta hieman kielletystä puuhasta koetetaan saada valokuvaa. Kansalaiset siis melkein yrittivät olla jämeriä ja johdonmukaisia, mutta tällä kertaa se ei tepsinyt.

*nuuh*

*slurps*

"Oiskohan toi tummansininen eri makua?"

Lystin lopuksi kelvottomat kansalaiset tosin nostivat villasukkansa kuivumaan innokkaan huovuttajan ulottumattomiin. Ilman kyseistä varotointa Unna olisi todennäköisesti maistellut autuaana koko telineellisen sukkia.

22 kommenttia:

Anni kirjoitti...

Hahah!! Tuo *slurps*-kuva on kyllä paras vähään aikaan!! :D

ella kirjoitti...

Hih, kiitos! Se inhottavan raastava ääni, mikä villasukasta lähtee, kun kissankielen pienet sukaset sitä tuolla tavoin huovuttavat, on myös jotain aivan älytöntä :D

Aava kirjoitti...

Olen aivan myyty. Samaa mieltä on sylissäni kuvia tiiraileva Kolliherra Mörkö.

ella kirjoitti...

Sopii ollakin ;) Unna lähettää puolestaan terveisensä Mörkölle. Ehdimme jo kurkata blogista, että melkoisen komeasta kaverista on kyse!

Mamma N kirjoitti...

Ymmärrän hyvin tarpeen siirtyä kameran taakse :D

Kiitos, että päätit niin!

ella kirjoitti...

Hih, kun ei ole tämän vakavammasta kyse, päätös siirtyä kameran taa on kevyt :D

Jenni kirjoitti...

Aika vakavia saisi tapahtua, ettei bloggaava kissaihminen valitsisi kameraa esim. kissan kieltämisen tai joskus jopa pelastamisen sijaan, kun on nk. tilanne päällä. :D Ja kas, tästäkin tuli maimnio kuvasarja, joten hienoa, että annoitte sukkafanin saalistaa.

Hienoa myös, että slurps-Unna muistutti, että meidän pojilta pitää piilottaa yöksi todellinen hittilelu. Ystäväni antoi huovutetun JA kissanminttuisen lelun Cisulle ja Totolle. Sillekös kuolattiin! Pitääpä laittaa lelu kuitenkin piiloon, ettei kukaan syö sitä yön aikana.

ella kirjoitti...

Tunnettuna villanvapautusrintaman esitaistelijana Unna on jo muuttanut huovutuspalloja takaisin irrallisiksi höytyviksi siinä määrin, että kyseisiä leluja ei enää valtakunnassa suosita. Villasukkia saa sentään hivenen mutustella villan kaipuuseen, ne kun eivät niin herkästi hajoa, eivätkä usein ole saatavillakaan.

Cisun ja Toton lelu kuulostaa Mielettömän Ihanalta! Ennakoitu elinikä tosin lienee lyhyt noin herkulliselle hitille :D

Myrsky ja Minna kirjoitti...

Aah! Unnalla on villasukkafetissi:D Eikö tyttö ujostele sitä yhtään. Loistava kuvasarja!

ella kirjoitti...

No vähintäänkin, ellei jopa villasukkariippuvuus! :D Kiitos kehuista!

Elina kirjoitti...

Onkohan tämä joku tyttöjen juttu? Meillä nimittäin Esterillä on samoja taipumuksia, kaikki pyykit täytyy saada aina narulta alas ja mieluusti suuhunkin :D

ella kirjoitti...

Hih, melkoisia pyykkäreitä nämä tytöt! Muistuipa juuri mieleeni, että Lyyti-kissa nyppii myös mielellään pyykkejä alas narulta. Isot lakanat ja pyyhkeet ovat tietenkin ykkössuosikkeja, sillä niistä saa parhaat peditkin ;)

Mindy kirjoitti...

Tsihihi, Unna oot niin suloinen ja höpsö! Hassu kissa -> ei hengenvaaraa -> kamera. Näinhän se menee :)

sea kirjoitti...

Onkos sukan värillä, kuviolla tai villaprosentilla väliä? Maistuuko pitsikuvioitu keltainen vähävillaisempi sukka yhtä hyvälle kun perussininen? Entäs langan valmistaja tai peräti lampaan kotimaa? Pitääkö olla sukka vai kelpaako lapanenkin? ;D

ella kirjoitti...

Mindy: Tehokkaasti tiivistetty! Juuri tuollaisen vuokaavion mukaan näissä tilanteissa toimin :D

Sea: Paha sanoa, vaikuttavatko nämä makuun! Villapitoisuus lienee se merkitsevin piirre muodolla ei ole niin väliä. Siispä kelpaa niin sukka, viltti kuin lapanenkin, jos pitoisuus vain on riittävä :D

Lennin ja Tommin emäntä kirjoitti...

Sulla on mun luonto, Unna! Joskus on aivan pakko varastaa emännän villasäärystin (tai -sukka) ja vähän lutkuttaa. Uuuh.

-Lenni

Harmaa kirjoitti...

Muuta meille Unna-tyttö! Meil on monta mattoo villaa! Tosi ihana oli kieriä niissä silloin kun ne oli uusia ja haisivat kunnolla villalle! On ne vieläkin kivoi. Muuta vaan! Kis-kis!

ella kirjoitti...

Lenni: No vau-vau! Ihan mielettömän ässä harrastus sullakin. Ite yleensä oottelen eteisessä naulakon alla ja kun hattuhylly notkuu sukka- ja lapasantimista, niin kyllä sieltä välillä joku kypsä tipahtaa mullekin!

Terkuin Unna Tuutikki

Harmaa: Vaiks heti! Jos vaan voisin teleportata teiän matoille täältä suoraan, niin oisin salamana siellä. Mut nyt ois pikkasen se vika, että pitäs ajaa junalla tai pirssillä kopassa et pääsisin, eikä sellanen sovi, vaiks ois mimmanen villataivas. Mut piä ees ite kivaa niil matoilla!

Terkuin Unna Tuutikki

Otto Kulta kirjoitti...

Muistaako kukaan enää "Sidostesukka kestää" mainosta terriereineen? Ei hätää, vaikket muista, sillä Tuutin "Villasukka vanuuntuu" on nyt se kuuma juttu. Hieno taltiointi, sukan huovutuksen ja vanuuntumisen oikein kuulee korvissaan ja kostean villan huumaava lanolininen tuoksu tulvehtii (flunssaisiinkin) sieraimiin. Tuutilla on hieno harrastus: Ottokin tykkäsi lampaanvillasta (villapaidat ja lampaantaljat kuolattiin perusteellisesti) ja mattekin on villaihmisiä. Matte tulee tekstiiliperheestä, ja on edelleen tarkka kankaista. On muuten upea luonnonkuitu. Ja mikään ei voita laadukkaan villakankaan tuntumaa ja tuoksua:D Villasta näkyy, tuntuu ja tuoksuu myös alkuperä. Villa on hyvin erityyppistä eri lammasroduilla ja eri maantieteellisillä alueilla. Veikkaan että Tuutti tunnistaisi eri lammasrodut tuoksun perusteella! Olisikohan suosikkirotu nyt suomenlammas? Tuutti saisi hepulikohtauksen (positiivisen sellaisen), jos pääsisi tuoksuttamaan vastakerittyä villaa. Vierailin kerran Uudessa Seelannissa paikallisten villantuottajien organisaatiossa ja mm raakavillavarastossa. Voi sitä tuoksua - tuoreen villasukan tuoksu suorastaan väreili ilmassa. Olin huumantunut:D

Viivi kirjoitti...

Jälkiruuaksi kunnon potkusessiot vielä sukalle, niin jo vain tulee pehmeä sukka - kokemusta on!

jaana kirjoitti...

Ihania kuvia!!! Mainio katti :)

ella kirjoitti...

Otto Kulta: Villaa fanitetaan täälläkin myös kansalaistasolla :) Toisinaan olen itsekin innostunut huovuttamaan, mutta homma on käynyt vaikeaksi Tuutin paranneltua töitäni muutamaan otteeseen... Askartelukaappiin on myös Tuutti myös murtautunut joitain kertoja. Huovutusvilloja hakemaan tietenkin. Tukko vasta kerittyä villaa olisi varmasti mieluisa yllätys Tuutusesta :)

Viivi: Sinäpä sen sanoit! Tässä photoshootissa ei vielä ehditty siihen varsinaiseen sukkavilliin asti. Siis siihen, jossa juostaan sukka suussa ympäri valtakuntaa ja kimputetaan pysähdysten aikana sukkaa takatöppösillä kuin viimeistä päivää!

Jaana: Kiitos kehuista! Tervetuloa lukemaan blogia toistekin :)