sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Paluu kansalaisuuteen

Kansalaiset hoitivat matkalla jälleen valtakunnan diplomatiasuhteita. Tällaisiin miisuihin kannattaa pitää välit kunnossa!

Hagenbeckin parhaimmistoa.

Jälleennäkeminen neiti Penninrahan kanssa sujui alkuarastelun jälkeen letkeissä merkeissä. Kultapulla-Tuutunen tepsutti yöksi kansalaisten väliin nukkumaan ja kehräsi siinä aamuun saakka. Myös sohvalla söpöläinen hurmasi kansalaisiaan tuttuun tapaan.


Minulle, minulle, minulle, minulle!

Tuliainenkin miellytti neitiä, vaikkei se Saksasta ollutkaan. Upouudessa tähdessä oli yhtä erinomaiset leikkiominaisuudet kuin vanhassakin aikoinaan.

Viaton vihannes.

Tämä viaton ykkösluokan salaatti tosin on kääntänyt lupaavien ensipäivien jälkeen kelkkansa, ja rallia riittää päivittäin. Unnan nenänvarsi on komeasti ruvella, mutta toisaalta katit antavat toistensa nukkua esimerkiksi päiväunet aivan rauhassa. Juoksentelusta ei myöskään aina tiedä, onko se osaksi leikkiäkin vai onko se sitä vain Lyytin mielestä.

8 kommenttia:

Mamma N kirjoitti...

Tervetuloa kotimaan kamaralle ja blogistaniaan! Hyvä kuulla, että Unnallakin kaikki kunnossa :)

Saara kirjoitti...

Tervetuloa takaisin :)

ella kirjoitti...

Naukulan Mamma: Kiitos toivotuksista :) Matkalla oli mukavaa, mutta kotiväen parissa vieläkin parempaa. Kaikki on onneksi kunnossa niin kissoilla kuin kansalaisillakin :)

Saara: Kiitos, tänne onkin mukava palata :)

Sirpa kirjoitti...

Hyvät tuliaiset ovat kissan mieleen! :) Unnakin näyttää tykänneen lomapaikastaan ja kissat ovat varmasti sopineet kaapin paikan tai silakan. :)

Jenni kirjoitti...

Tervetuloa! Hyvä että reissu onnistui sekä ihmisten että kissojen mielestä. Mutta oma koti kullan kallis, selvästi Unnankin mielestä. <3

ella kirjoitti...

Sirpa ja Kollo: Kyllä kimputusjärjestys tuntuu löytyneen, mitä nyt minun palaamiseni kuvioihin tuntui hieman sotkevan tasapainoa mustasukkaisuuden muodossa. Eiköhän meno tästä jälleen tasaudu ja kissoilla ole ihan mukava kesä itselläänkin :)

Jenni: Jos Unna saisi päättää, ei kotoa mihinkään koskaan lähdettäisikään. Paitsi tietysti kansalaiset saisivat käydä ruokakaupassa välillä. Onneksi Unna onnellistuu jo omien kansalaistensa kanssa olemisesta, sillä vietämme kesää täällä tätikissojen luona kesätyöni vuoksi.

Viivi kirjoitti...

Wau, mikä peto ekassa, eikä paljoa häviä seuraavien kuvienkaan pedot! Jälleennäkeminen on varmasti ollut palvelijoillekin mieleen :-)

ella kirjoitti...

Ensimmäisen kuvaan petoon nähden kotipedoilla on yksi verraton etu: näitä saa silitellä mielin määrin! Kyllä kansalaiset olivat onnesta soikeina kissojen seuraan palatessaan :)