Tuutusella on ihana pörröinen turkki ja maailman söpöin hurrjamenoilme! Nuo valkoiset karvat mustassa antavat vaikutelman että Unna on todella pehmeä, ja jossain aiemmassa kirjoituksessa taisi jo ollakin lähikuva pehmoisesta, osittain vähän tavanomaista pidemmästä karvasta. Mustilla on samanlainen turkki, osa karvasta on pidempää ja turkki on ihanan silkkinen (silkkiäispantteri).
Unnan eriväriset karvat ovat ilmeisesti jossain määrin "erilaatuista" mm. jäykkyydeltään ja pituudeltaan. Mustien alueiden hajakarvat nimittäin erottuvat aivan selvästi livenä, sillä ne kasvavat mustaan pohjaan nähden pitempinä ja pystympinä. Toistuvasti ihastelemani masuvillat taas ovat pitkiä ja silkkisiä, mutta eivät onneksi huopaantuvaa sorttia, vaan sileitä ja takkuuntumattomia :)
Meillä ainakin Lea käyttää suuren osan päivän puhdistautumisesta nimenomaan masukarvojen pesuun. Lealla on siis myös valkoinen erittäin pehmeä takkuuntumaton masuvilla. Ja sen harjaaminen on ehdottoman kielletty. Kammat ja karstat ovat pannassa, mutta Mama saa kädellä silitellä niin kauan kuin jaksaa. Ja mieluusti vielä 5 min lisää :)
L-L: Kyllä pörrikkäneidit tietävät, ettei masukarvoja voi koskaan puunata liikaa! :) Olen tuumaillut, että monella puolipitkäkarvalla tuon mittainen turkki jo takkuuntuisi. Tuuri on käynyt, sillä meilläkään ei masua parane harjailla.
Sirpa & Kollo: Kyllä täällä hurjistella osataan! Jos iltapalaa ei kuulu ajoissa, alkavat yllätyssäntäilyt sivuttaisine pörhistelyhyppyineen :D
Tuutäti: Onhan sitä nyt vähän oltava tuninkia elämässä, vaikkei Tuutusta ehkä voi verrata parhaat päivänsä nähneeseen Toyotaan... :D Tarokissahan on sitten koreat valot, neiti Penninraha suosittelee! ;)
11 kommenttia:
Tuutusella on ihana pörröinen turkki ja maailman söpöin hurrjamenoilme! Nuo valkoiset karvat mustassa antavat vaikutelman että Unna on todella pehmeä, ja jossain aiemmassa kirjoituksessa taisi jo ollakin lähikuva pehmoisesta, osittain vähän tavanomaista pidemmästä karvasta. Mustilla on samanlainen turkki, osa karvasta on pidempää ja turkki on ihanan silkkinen (silkkiäispantteri).
Silkkiäispantteri <3
Unnan eriväriset karvat ovat ilmeisesti jossain määrin "erilaatuista" mm. jäykkyydeltään ja pituudeltaan. Mustien alueiden hajakarvat nimittäin erottuvat aivan selvästi livenä, sillä ne kasvavat mustaan pohjaan nähden pitempinä ja pystympinä. Toistuvasti ihastelemani masuvillat taas ovat pitkiä ja silkkisiä, mutta eivät onneksi huopaantuvaa sorttia, vaan sileitä ja takkuuntumattomia :)
Meillä ainakin Lea käyttää suuren osan päivän puhdistautumisesta nimenomaan masukarvojen pesuun. Lealla on siis myös valkoinen erittäin pehmeä takkuuntumaton masuvilla. Ja sen harjaaminen on ehdottoman kielletty. Kammat ja karstat ovat pannassa, mutta Mama saa kädellä silitellä niin kauan kuin jaksaa. Ja mieluusti vielä 5 min lisää :)
Hurja katse ja selkäkarvatkin ovat pystyssä ja häntä kaarella. :)
L-L: Kyllä pörrikkäneidit tietävät, ettei masukarvoja voi koskaan puunata liikaa! :) Olen tuumaillut, että monella puolipitkäkarvalla tuon mittainen turkki jo takkuuntuisi. Tuuri on käynyt, sillä meilläkään ei masua parane harjailla.
Sirpa & Kollo: Kyllä täällä hurjistella osataan! Jos iltapalaa ei kuulu ajoissa, alkavat yllätyssäntäilyt sivuttaisine pörhistelyhyppyineen :D
Vähäks hienot valot teillä! Kaikki valot, niistä masukarvoista nyt puhumattakaan :)!
Naukulan Mamma: Kiitos kehuista! Unna suorastaan hakeutui kellimään jouluvalojen päälle, valovoimainen neiti kun on :)
Amis-Tuutunen? Värivalot ja kaikki! Tarokissa oli tuon viimeisen kuvan silmien väriset valot (oli saanut halavalla!)
Tuutäti: Onhan sitä nyt vähän oltava tuninkia elämässä, vaikkei Tuutusta ehkä voi verrata parhaat päivänsä nähneeseen Toyotaan... :D Tarokissahan on sitten koreat valot, neiti Penninraha suosittelee! ;)
Tuutusellahan on tuninkia, muistelen joskus hiplanneeni keltaista toppaliiviä. Tuunattu Tuutusen kuljetusloota. Se se on. Eikä ole muilla samanmoista.
Eipä ole muilla yhtä loistavaa sukellusvenettä! Ei puhettakaan sellaisesta.
Lähetä kommentti