Aamuisin valtakunnan keittiössä liikkuu erikoinen kissalaji, pieni paraatikissa. Sen tunnistaa helpoiten näyttävästä tepastelustaan selkäkaarella ympäri erilaisten jalkojen. Paraatikissan häntä hipaisee kaikkea, minkä kissa ohittaa ja sen nälkäinen kehräys kuuluu naapuriin saakka.
Toisin kuin erittäin satunnaisesti esiintyvä satumainen Half-Curl -kissa esiintyy pieni paraatikissa säännöllisesti joka aamu. Innokkaasta esiintymisestään huolimatta paraatikissaa on kuitenkin vaikea valokuvata, sillä paraatikissa on luonteeltaan keikarimainen ja puskee rakastavasti kameraa, mikäli kuvaaja erehtyy kyykistymään.
Pieni paraatikissa tuntee erityistä vetoa jalkoihin. Tuolinjalkojen ympäri se tanssahtelee tarmokkaasti samalla häntäänsä päristellen. Samoin sitä miellyttävät ihmisjalat, joita se puskee kehräten äänekkäästi.
Kierroksillaan pieni paraatikissa pyrkii osoittamaan toistuvasti ruokakupin sijainnin ja tutkijat ovat päätelleet tyhjän ruokakupin olevan avaintekijä paraatikissan ilmestymisessä. Ruokakupin täyttöasteen muuttuminen saa paraatikissan pian katoamaan aina seuraavaan aamuun saakka.
20 kommenttia:
Nyt kyllä poseerasit niin hienosti, että toivottavasti sait ylimääräisiä nom-nomja ja paljon kans!
Kyllä mielestäni sujuu tanssi ja tepastelut niin, että ruokapalkka vois olla isompikin! Ei kuitenkaan oo kovasti kilpailua nameista, koska oon ainut näin ihana tässä talossa. Pitäsköhän ruveta lakkoon?
Terkuin Unna Tuutikki
Meillä tätä samaa kissalajia esiintyy myös iltaisin. :D
Ihana paraatikissa :) Meillä esiintyy kolme kissaa aamuisin ja yksi L pitää kokopäivän jatkuvaa paraatia <3 Sille riittää, että katsoo silmiin niin uusi kunniakierros voi alkaa...
Sea: Iltaisin paraatikissa on täällä vaihtunut yleensä ohikulkijoita läpsivään komentajakissaan, joka tosin heti huomiota saatuaan aloittaa paraatikierroksen :D
L-L: Teillä on ainakin riittämiin paraatia! Paraatikissojen ainoa huono puoli on, että mahdollisia dieettejä on vaikea ylläpitää, kun paraatikissat söpöstelevät joka jääkaappikäynnillä :)
Juuri näin. Siksi onkin äärimmäisen haasteellista pitää paraatikissa näyttelykuntoisena kun toinen tekee kaikkensa näyttääkseen syötävän söpöltä :)
Onko kukaan kysynyt kissoilta, haluaako ne edes olla laihoja : D
L-L: Onhan näyttelykissan harjoiteltava esiintymistään säännöllisin paraatiharjoituksin :)
Mayo: Niin, mistäpä kissojen omia "kauneusihanteita" ihmiset tietäisivätkään :D Taitaa kuitenkin olla kissan elämänlaadun kannalta mukavinta olla normaalipainossa :)
Täälläpä paraatia harjoitellaan aina perjantaisin katkiksia odotellessa! Niin, siitä normaalipainosta täällä ei kyllä sitten puhutakaan... meni pari grammaa yli.
Nooh, kaikki mikä ei huomattavasti haittaa terveyttä ja paraatinpitoa on vain hyvää elintasoa ;D Lyyti-tädin viisain ajatuksin: niin kauan kuin käpälät mahtuvat litran hedelmärasiaan, kissa on siro.
On tässä illan mittaan ihmetelty kissain kanssa tuota viimeisen kuvan "ripaa", ettei vain olis fotoshopattu? Tai sitten teillä on likainen lattia. Tätikisuilla oli leppoisa ilta: se suurempi kansalainen katsoi tuntitolkulla telkkaria. Siinäpä oli hyvä sitten leipoa ja hyristä vuorotellen. Pienempikin kansalainen sai osansa huomiosta.
Ripaa? Häntääkö? Yläkantista salamalla rätkäisty kuva, niin häntä heittää komean varjon kissan taakse. Lattia on pari päivää sitten imuroitu ja luututtu.
Hyvä, että tätikissoillakin on aihetta huristella. Diplomaattisina he varmastikin pyrkivät huomioimaan kaikkia kansalaisia tasapuolisesti :)
Kollo kuuluu myös (ruoka)paraatikissojen suureen joukkoon. :) Kollo suorittaa paraatia miltei joka kerta, kun ihminen ilmestyy keittiöön ja kissa naukuu samalla, kun tepastelee edestakaisin. Jos ihminen ei tule keittiöön Kollo tehostaa vaatimuksiaan paukuttamalla ruokakaapin ovea. :D Dieetin ylläpitäminen on haastavaa!
Näyttää tosiaan siltä, ettei f. catus commissatio ole ainakaan uhanalainen! :D Kommentit ovat tarjonneet myös runsaasti tietoa yksilöiden välisistä eroista paraatiajoissa ja -tavoissa. Pienen paraatikissan ainoa luontainen vihollinen vaikuttaisikin olevan liikalihavuus liiankin onnistuneen paraatikäytöksen seurauksena ;D
Unna osoittaa hienosti että huomion saaminen ei ole koosta kiinni, eikä asian ilmaisu ja ymmärretyksi tuleminen tunne lajirajoja. Varsinkin tuo silmät viiruna kameraa puskeva pikku naama on mahtava!
On muuten nopeaa toimintaa, kun ensin kissa kertoo kaikin kenoin "mä rakastan sua, mä rrrakastan sua" ja kun ruoka ilmestyy kippoon se häipyy viivana syömään ja unohtaa koko ihmisen.
Jos aamuisen paraatikissan jättää huomiotta, saa pian huomata kaatuneensa keittiön lattialle. Ilmaisuvoimainen pieni paraatikissa tuntee myös kamppaamisen jalon taidon :D
Jos kuppiin ilmaantunut eväs ei täysin miellytä, käy Unna pyörähtämässä vielä viimeisen "muttakun minä oon näääääin söpö? eikö silti silakoita?" -kierroksensa ja palaa sitten kupilleen.
Oho, täälläkin on nähty tuota samaan lajia kaksin kappalein! ;)
Huh, täällä on tekemistä jo yhdenkin paraatikissan kanssa! :D Paraatikissojen levinneisyys on selvästi vielä oletettuakin laajempi, kenties jopa koko Suomen kattava :)
Tätilässä kunnostauduttiin myös tänään. Kansalaiset toivat päivän pois oltuaan mukanaan tuoretta hirvensydäntä ja se jos mikä on paraatin arvoista. Ja kyllä siinä taisi tulla tassuakin ihan vapaaehtoisesti.
"Kerrankin asiallista evästä!" ovat tätikissat tuumanneet varmaan :D
Lähetä kommentti