Parilla viimeisellä ulkoilukerralla Unna on rynninyt hytisten takaisin kotiovelle, vaikka syksyllä ja kesällä valjastelu maittoi tunteja. Parannusyrityksenä valtakunnassa on ryhdytty neulomaan pikkukatille villapaitaa Luolaleijonan paitaohjetta maatiaisen muotojen mukaan mukaillen. Langaksi valikoitui Novitan täysvillainen Florica leijonankeltaisena.
Neuleblogeja kammoavat älköön peljästykö: projekti jäänee ainoaksi. Valtakunnassa ei ole käsityönopettajien vaatimuksista huolimatta koskaan onnistuttu neulomaan kahta samanlaista sukkaa tai lapasta.
12 kommenttia:
Tässä taloudessa kyllä tykätään kutomisesta, mutta Lotta-neidin mielestä se on vain viihdyttävä leikki. Siksi meillä ei ole kudottu, kahteen vuoteen :)
Hoksasin itsekin, miksi neulovilla mummuilla on aina kissakin sylissä neuleen lisäksi ;D Ei nimittäin malta Unnakaan pysyä kaukana, kun on vaanittava lankakerää ja edistettävä langan juoksua puremalla...
Onkohan tuossa mittasuhteet oikein,kun mittaa Unna niitä:D.
Kissan mittaaminen neuletta varten ei muuten ollut niitä helpoimpia tehtäviä :D Onneksi neule joustaa hyvin, joten koon ei tarvitse olla ihan "tarkka".
Mää on jotenki aina tykänny tosta leijonankeltasesta.
Mainiota! Neuleen tuleekin olla kotitekoinen ja vielä näköinenkin. "Kyllä sukka suuta antaa, villasukka varsinnii", oli mummon ohje. Eli ei se koko ole niin tarkka juttu! Komean keltainen tulee, sopii sukellusveneeseen!
Helmi Orvokki: Kenties siksi, että olet itsekin kovasti leijonankaltainen? :)
Tuutäti: Keltainen on neiti Penninrahan omimpia värejä. Neule on edennyt etukäpäläaukkohin saakka ja lankakeräkin varastettu vasta kahdesti.
Oon mä vähä leijona, mut ne on muakin isompii.
Helmi Orvokki: Joo-o, mutta eivät suinkaan sinua söpömpiä! :)
Pirteä väri neuleessa! :)
Ei huku keltainen lumihankeen : D
Sirpa & Kollo: Kiitos! Keltainen sopii Unnan kullansävyissä hehkuviin silmiin :)
Mayo: Toivottavasti ei! Jos hanki on keltaisenaan, vaihdamme ulkoilupaikkaa jo muistakin syistä :D
Lähetä kommentti