sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Itsensä toteuttava ennuste

Villarakkaan kissan valtakunnassa ei neulota ilman, että villalanka välillä takavarikoitaisiin yllätystarkastuksia varten. Ties vaikka lanka olisi välillä vaihdettu johonkin akryylisotkuun?

"Hetki pieni, tarkistan langan laadun!"

"Näyttää erehdyttävästi villalta."

"Tuntuu viiksiinkin villalta."

"Maistan vielä varmuuden vuoksi."

Villaa se oli. Edelleen.

6 kommenttia:

Mamma N kirjoitti...

Hyvä, että elämässä on vielä aitoja asioita! Ihanat kuvat <3 !

ella kirjoitti...

Kiitos kehuista! Aito villa ainakin aiheuttaa aitoa ihastusta Unna Tuutikissa :)

Saila kirjoitti...

Oi miten ihana tarkastaja! Tuutunen hoitaa tuon(kin) tehokkaasti ja perusteellisesti. Musti hoitaa meillä tarkastukset, mutta sen metodi on purra lankaa - aito villahan menee sapelihampaissa poikki, akryyli ei. Huokaus. Niinpä neuleissani on vähän tavanomaista enemmän langanvaihtoja.

ella kirjoitti...

Unna näykkii lankaa neuloessani: juokseehan lanka tietenkin nopeammin peloteltuna! Ei siis voi olla kuin kiitollinen aktiivisesta kissa-avustuksesta, mitä siitäkin tulisi, jos joutuisi puremaan omat lankakeränsä? :D

Furensic Evidence kirjoitti...

Heh, kissa-avusteista neulontaa :) Kivat kuvat! Meillä ei pitkään aikaan olla tehty mitään käsitöitä, mutta jokin aika sitten hankin jossain ekohuumasssa kerän bambulankaa ja bambuvirkkuukoukun ja aloin virkkaamaan (krhm) pölyriepu/tiskirättiä. Pääsin jo aika pitkälle, mutta sitten näin virkkuukoukun poikittain Fuskun suussa ja kohta kuulin, kun sillä leikittiin. Sittemmin koukku on hävinnyt ja siitä rievuntekeleestäkin ne mokomat purkivat monta kerrosta. Villaa en taida uskaltaa edes ajatella!

ella kirjoitti...

Bambuvirkkuukoukun kohtalo nosti kyllä hymyn huulille! Fusku lienee hieman liiankin innostunut käsityöapulainen :D Unna sentään antaa lankakerien olla rauhassa, kun ne ovat tiiviisti muovipussissa ja pöydälle nostettuina.