Luukku 13: Valon tuoja

Tämän päivän luukussa oli kissa, jonka päässä on kynttilöitä. Ei lainkaan paloturvallista. Jo aiemmassa luukussa paloturvallisuuskoulutusta kaipaavaksi todettu Unna Tuutikki on valtakunnan itseoikeutettu Lucia-neito.

Siltikin, vaikka Unna ei ole vielä 18-vuotias, ei puhu ruotsia, ei saa lähteä kylille huitelemaan mihinkään kulkueisiin, eikä ole kunnostautunut laulamisen saralla. Vaan kyllä kansalaisten mielestä Unnan valkoinen otsakuvio on aina näyttänyt ihan hehkulampulta. Loistava valopää.

Unna Luciana kansalaisen työpaikan vanhassa joulukalenterissa.

Luukku 12: Valtakunnan tarkastaja

 

Virallisella tarkastajalla on oltava oma tuoli.

Tuolilta on oltava esteetön näkö-, haju- ja joskus myös makuyhteys tarkastettavaan kohteeseen.

Lyyti hoiti vuosia virallisen valtakunnan tarkastajan virkaa. Ruoanlaittoa valvottiin ankarasti ammatinharjoittajalle osoitetusta tuolista käpälin, ja Tuutäti haistatti arvon tarkastajalla kaikki raaka-aineet pieteetillä. Omistautunut tarkastaja haistoi tehtävissään usein jopa sipulia.

Tarkastaja suoritti oma-aloitteisesti pistokokeita keittiötasoille jätetyille ruoka-aineille, annoksille ja ruokalajeille. Tällä keinoin valtakunnassa todettiin esimerkiksi marjakiisselin olevan ehdottomasti vain kannellisena säilytettävä ruokalaji.

Lyyti huolehti lisäksi talouden valvonnasta ja tarkasti kauppakuitit erityisen huolellisesti.

Tuutätin kuittipallo on saanut tarkastajan jakamattoman huomion.

Tarkastaja ottaa kuitin käsittelyyn asianmukaisin menoin.

Valtakunnan tarkastaja tarkastamassa tv-tarjonnan hauskuutta.

Myös vaatekomeroiden ja pussilakanoiden tarkastaminen sujui rutiinilla. Myöhemmin Lyyti otti kontolleen jopa nukkujien tarkastamisen. Hellä viiksien sipaisu kasvoilla ja pieni nuolaisu silmäluomesta. Taputus tassulla poskelle. Jaahas, eikös sitä nukutakaan?

Tarkastajan silmät näkivät suoraan sieluun.

Hellästi kaivaten <3 Hyvänen aika, miten rakas kissa.

Luukut 10 ja 11: Rakettipolttoainetta

Tähän hätään ei löytynyt uusia vauhtiviivoja postattaviksi, joten postataan sitten eväistä. Eihän vauhtiviivoja synny ilman kunnon polttoainetta. Jo ennakkoon varoitettakoon, että kansalainen on hyvin herkkänahkainen ravintoasioista, sillä niiden setvimiseen on kulutettu valtakunnassa kohtuuttoman paljon aikaa, energiaa, vessahuutoa ja irronneita masuvilloja.

Tähän voisi asetella varomattomasti lautasen.

Unna Tuutikki syö sikaa (+ valikoituja lisuja) mittavien allergioiden takia. Ei mitään mysteerilihoja tai mysteerikasveja, joten herkutkin ovat aika rajallisia. Mushilla on Vainu kuivattu possuherkku, johon ei ole sotkettu "kasvikuitua" tai muuta tunnistamatonta. Possuherkkuja Unna saa mm. kynnenleikkuupalkkioiksi.

"Voin kyllä siivota sen kupin, jos sulta jää jotakin..."

Eetulla rasitteena on monen sortin potiluus. Munuaispotilaalle ei saa antaa herkkuja. Ankeita munuaisruokia vain. Eetun munuaisarvot ovat nykyään lähellä normaalirajoja, ja ruokahalu vastaavasti huonontunut niin, ettei kansalaisilla ole juuri vaihtoehtoja.

Eetulla on siis myös (hoidossa oleva) kilpirauhasen liikatoiminta ja "muutos" suussa. Muutoksesta otettu koepala oli epäselvä sen suhteen, onko muutos hitaasti vai nopeasti kuolemaksi, joten näiden ja helposti katoavan painon vuoksi valtakunnassa on pistetty ranttaliksi ja Eetu saa syödä sitä mikä maistuu. Myös munuaisruokia.

"Kattovit on hyvä. Silava on hyvä. Varastettu piimä on hyvä."

(Taustalla viime vuoden joulukuusi)

Luukut 8 ja 9: Yleinen reippaus

 

Ei vara venettä...

Valtakunnan kiipeilypuun alla on myös aika monta kiloa kahvakuulaa. Ei muuten tutise, vaikka puuhun loikkisi tiikeri poikineen! Joulupuu sen sijaan pysyy pystyssä omillaan ja on niin pieni, ettei siihen toimita kiivetä. Näytämme sen myöhemmin.

Ehkä 24 kiloa yhteensä?

Unna ja Eetu ottavat edelleen päivittäin pienet painit ja hieman hippaa. Myös huiskaleikit maistuvat kummallekin. Näistä hommista saa hämärissä oloissa ja käsilläolevilla kuvausvehkeillä yleensä Mustakissa-kalenterin ysiluukun lopputuleman kaltaisia kuvia.

Kohta ei enää näy kuin...

... Vauhtiviivoja!

Koska kissa on psykofyysinen kokonaisuus, on painotettava, että ruumiinharrastusten ohella valtakunnassa ollaan yhä myös henkisesti reippaita.

Eetu reippailee valjaissa muina tiikereinä, vaikka ollaan kaupungissa. Ratikka posottaa näköetäisyydellä!

Unna lähestyy ennakkoluulottoman reippaasti suunnatonta raparperia.

Luukku 7: Lihashuollon tärkeys

 Ei sitä nyt alvariinsa jaksa rappusissa ravata, vaikka se hauskaa onkin. Parempi nostaa välillä varpaat patterille ja levätä. Ei tule tarpeettomia urheiluvammoja.

Luukku 6: Vastaanotto

 

Ykköset yllä ja nääntymäisillään masuvillasilityksen puutteeseen.

Viis itsenäisyyspäivän vastaanotosta tai muistakaan punaisen maton tapahtumista. Valtakunnan keittiön matolla on useimmiten kansalaisten työpäivän jälkeen Tuutusen juhlavastaanotto. Ymmärtäähän sen, kun on joutunut olemaan koko päivän yksin. Eetun kanssa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Luukku 5: Rappuset

 Naaman työntäminen rappusten kaiteen välistä ja vaatelias huutaminen alapuolella olijoille keuhkojen täydeltä on mitä hienoin harrastus Eetun mielestä.

MÄY-ÄY!