Kissasetä esitti edellisen postauksen kommenteissa hyvin kohtuullisen toiveen: edes muutama kuva ja kuuluminen, kiitos!
Tärkein ensin: Kissaluku on ennallaan. Kuvan epäilyttävä lumileopardi ei jäänyt valtakuntaan.
Kesällä nuuskittiin pihahommia. Unna Tuutikki yritti tuijottaa pihaviidakon tainnoksiin. Tiikeri otti ilon irti paisteesta ja ihastutti ohikulkijoita.
"Tämä koivu on minun. Tämä auringonpaiste on minun. Tämä lämpö on minun."
Syksymmällä on lähinnä syöty vaihtelevasti kissasta riippuen ja nukuttu riittävästi. Munuaisvaurio, kilpirauhasen liikatoiminta ja suun kasvain rajoittavat Eetun syöntiä ja yleiskuntoa. Näitä hoidetaan ja saattohoidetaan mahdollisuuksien rajoissa.
Unelias paappa.
Unna sai alkuvuodesta Solensia-määräyksen selän luupiikkien ja alkavan nivelrikon hoitoon. Neiti hoikistui kasvaneen aktiivisuuden ansiosta minkin mittoihin kevään aikana ja terrorisoi jälleen valtakunnan keittiötasoja, vaikka ruoka-annosta lisättiin uuteen aktiivisuustasoon sopivammaksi.
Allerginen raajojen kalttaus alkoi uudelleen loppukeväästä loistettuaan poissaolollaan pari vuotta. Kansalaiset pohtivat, olisiko myös Eetun voinnin muutoksilla mahdollisesti osansa asiassa, sillä Unna on tunnetusti varsin herkkä stressaamaan muutoksia ympäristössä. Kortisoniannosta on nostettu ja Feliway-puksuttaa. Kansa tekee voitavansa Unnan mielialan parantamiseksi.
Huomion puute. Hoida.
Tätikissojen perijätän, Hillopulla, on yhä todella söpö ja pehmeä. Kesävierailulla meinattiin jo ystävystyäkin vähän. Lähtöpäivänä melkein leikittiin. Melkein.
Huippumuotoilua.
Rauhallista joulua Basaarin lukijoille. Muistakaa levätä ja pitää huolta kavereista <3
