torstai 17. syyskuuta 2015

Lukitarin loppu


Tietämätön saattaa pohtia, onko kuvassa roska tai onko kissaneiti viimein sortunut viiksilisäkkeisiin? Tosiasiassa kyseessä on hiljainen oodi tarujen jättiläishämähäkin, Lukitarin, voittajalle. Kerkeäkäpäläiselle kaunottarelle, joka teki lopun kahdeksanjalkaisen hirviön terrorista valtakunnan salin lattialla.

 

Mitä siitä, jos yksi kahdeksasta jalasta jää roikkumaan suupielestä? Ei se sankarittaren sädekehää himmennä.

Valtakunnan aikakirjoihin merkittäköön, että lukkien pahanmakuisuutta on luonnontieteen oppaissa vahvasti liioiteltu.

18 kommenttia:

  1. Ylimääräinen viiksisäie pukee neitiä erinomaisesti!
    RANSU

    VastaaPoista
  2. Kiitti Ransu <3 Sitä itekin, et ei myyrä poskessa miestä pahenna, päinvastoin!

    Terkuin Unna Tuutikki

    VastaaPoista
  3. Lukit on ihan syötäviä nekin! Oot kyllä nätti Unna! - Max

    VastaaPoista
  4. Max: Kiitti ja todellaki! Lukit sätkii hassusti et ne on silleen aktivoivaa ruokaa. Tykkään kans ampiaisista.

    Terkuin Unna Tuutikki

    VastaaPoista
  5. Ampparit voi olla vaarallisii, mutta lukit ei. Naminami, hyviä herkkuhetkiä vaan kauniille neidolle!

    VastaaPoista
  6. Joo, ei ne oo pahanmakuisia. Ihan menetteleviä ovat. Minä en ole kyllä koskaan tehnyt niistä viiksilisäkkeitä itselleni! ~Friede

    VastaaPoista
  7. Veikeä viiksilisäke :)
    Me ei olla pitkään aikaan saatuaan hämiksiä saaliiksi, kärpäsiä vaan.

    VastaaPoista
  8. Mä en oo koskaan saanu tollasta lukkia kiinni. Oliko hyvää? Tai no, johan se näkyy ilmeestä ja viiksilisäkkeestäki, että oli. :D
    -Pena

    VastaaPoista
  9. Ana: Nii, mut ampiainen on rapsakka ja surisee! Lukki ei tarjoo mitään mun korva-aistille! Eikä oo kummosta purutuntumaa, kerta unohin ton yhen jalankin syömättä. Niitä ei oo kyl ihan äsken ollu... Mut kiitti kannustuksesta, syön jatkossakin kaikki ihmehiihtäjät nurkista.

    Terkuin Unna Tuutikki

    Friede: Ei mullakaan oo ennen ollu, mut tiiänpähän jatkossa jos tulee vaikka viiksikato et mistä saa korvikeviiksen!

    Terkuin Unna Tuutikki

    Sofia & Olga: Koipi roikkui huulesta varsin pitkään.

    Pena: Erittäin jännää ainakin käpälöinnin määrästä päätellen. Lukkia piti pamputtaa kerran jos toisenkin, sillä mokomahan viskasi jo heti kärkeen yhden jalkansa lattialle hämäykseksi ja jatkoi itse seitsemällä sätkien eteenpäin. Syöntivaiheessa makupalaa piti pudotella toistuvasti, joten lukin hienommat makuvivahteet vaativat selvästi makustelemista.

    VastaaPoista
  10. Lukki sai kuulla kunniansa. Ja nyt on neiti Penninrahan luomuproteiininsaanti taattu. Ainakin hetkeksi.

    VastaaPoista
  11. Myrsky ja Minna: Luomuproteiinit hivenaineineen olivat ilmeisen virkistävää syötävää. Tosin itse olen ihan tyytyväinen, ettei Unna tavallisesti sörki kissanruokaa käpälillään :D

    VastaaPoista
  12. Shleeky Shelob.. Tassty preciousss..

    VastaaPoista
  13. Nam lukki. NeitiCassisenkin herkkua :) Teiläl on tosiaan todistusaineistot jääneet roikkumaan huulille!

    VastaaPoista
  14. Olipa herkku! Vähäkalorinen välipala?

    VastaaPoista
  15. Me Like: NeitiC:llä on hienostunut maku herkkupalojen suhteen. Näitä ei joka mimmi napsikaan!

    Mamma N: Kevyt, mutta proteiinipitoinen! Ilmeisen täyttävä, kun kerran osa jäi vielä myöhemmäksi?

    VastaaPoista
  16. Lyyti-täti olis kyllä kateellinen tuollaisesta lisäviiksestä. En taida näyttää koko juttua.

    VastaaPoista
  17. Tuutäti: Älä näytä. Ei Lyytin mieltä sovi varta vasten pahoittaa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Vanhemmissa teksteissä on käytössä kommenttien valvonta, jotta yksikään terveinen ei jäisi huomiotta.