sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Tähtihetki





Reilun neljäntuhannen sanan essee siitä, miksi tähti on ihana.

torstai 27. tammikuuta 2011

Sulattajan paras apu

Muuton loppusiivoukseen kuuluu pakastimen sulattaminen. Kissasta tippuva vesi ja outo uusi komero olivat tietenkin mittaamattoman kiehtovia.

Saturday night freezer -tanssin perusasento.

"Tää pyyhe on läpimärkä, kannattaisko vaihtaa?"

Jääkylmät vesipisarat eivät saa estää perinpohjaista pakastintutkimusta.

Pakastimen ritilöistä tipahteli silloin tällöin oivia pelivälineitä. Tuutusen harmiksi ne sulivat muutamasta tassukosketuksesta.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Latvojan paras apu

Rumaksi venähtäneen chilin latva koki loppunsa valtakunnan saksissa. Toisinaan omatoimisiakin latvontoja järjestävä johtava tarhuri Penninraha seurasi leikkausten kulkua ja jakoi esteettisiä näkemyksiään auliisti.

"Tuosta voisi leikata lisää. Ja tuosta."

Tarhuri Penninrahan ohjeilla chilistä ei jäänyt kuin tynkä, mutta pelivälineiksi kelpaavia latvapätkiä syntyi runsaasti. Pistokkaiksi valikoidut latvat olisivat toki kiinnostaneet luvallisia enemmän, mutta ikävä kyllä Unna sai leikkeihinsä vain niitä tylsempiä. Muuttolaatikosta "kasvavia" saksittuja latvoja oli kuitenkin ihan mukavaa täppäillä ja nuuskutella.



Kummitätikissojen hellässä huomassa Otto-poika on jatkanut huimaa kasvuaan. Otto auttaa ahkerasti lumitöissä ja syö sitäkin uutterammin pysyäkseen Lyyti-neitiä painavampana.

Alkukantainen pystykorva 10 viikkoa.

lauantai 22. tammikuuta 2011

Pudotus

Lumenpudottajat piipahtivat. Alimpaan kerrokseen ei juuri ryminää kuulu, mutta lumi- ja jääpaakkujen kopsahtelu pikkuparvekkeisiin herätti kissan mielenkiinnon. Unna Tuutikki kipaisi siis kiireen vilkkaa vartioon.


Putoavaa lunta olikin sitten kytättävä korvat tanassa kiipeilypuun alatason suojista koko lumenpudotuksen ajan. Hankalasta paikasta huolimatta virkeästä vahdista sai muutaman paremmankin kuvan, joista näkyy, kuinka terävänä ulos kurkistellaan.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Reipas tyttö!

Ja niin koitti pelätty eläinlääkäripäivä. Saatuaan valjaat päälleen Tuutti alkoi epäillä pahinta ja otti suunnan sängyn alle. Viekkaudella ja julmuudella, jotka tällä kertaa aineellistuivat sateenkaarenväriseen hihnaan, matka kuitenkin pysäytettiin alkuunsa ja urhea vapaustaistelija joutui koppaan.

"Kutsukaa poliisi! Ja palokunta! Kutsukaa poliisi, tää on pahaa unta!"*

Eläinlääkärikäynti oli rauhallinen ellei suorastaan staattinen. Vain Tuutusen sydänparka hakkasi ylikierroksilla. Kissa sai olla koko ajan kopassaan, mitä nyt katto hävisi hetkeksi. Tervettä kissaa ei tarvinnut paljon pyöritellä ja rokotuksetkin menivät vallan huomaamatta. Kiitokset eläinlääkäri Jussi Laitiselle ymmärryksestä pienen pelkuriraukan käsittelyssä ja siten vähiten pelottavasta eläinlääkärikokemuksesta.

Reipas tyttö sai palkkioksi kuivattua maksaa ja samanlaisen huipputähden kuin Ransulla ja Mustilla oli ja Seijastiinan Monalla on. Se on hyvä. Naksut ja leikki eivät tosin heti maistuneet, koska eläinlääkärijärkytyksestä toipuminen kesti kelpo tovin (=naksuihin uskalsi kajota vasta 20 minuutin päästä kotiin paluusta).

"Heippa! Oliks sun vanhemmat simpukoita ku oot tommonen hummeri... eiku... " Tuutin luontainen charmi puree itsetietoisiin tähtösiinkin.


*Unna Tuutikki Penninraha lainaa tässä Niiden Luumäkien kappaletta Motelli (Kutsukaa poliisi). Kaikki kunnia heille näistä osuvista sanoista.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Muutoksia


Tuutusen basaari muuttaa 1.2. uuteen osoitteeseen. Muutos tapahtuu tosin vain fyysisessä maailmassa, joten mahdolliset kirjanmerkit pysyköön ennallaan. Blogikirjoitteluun lienee silti luvassa viivästyksiä ja ikäviä taukoja, mistä sekä Tuutti että kansalaiset ovat kovasti pahoillaan.

"Ikea-hiirtä ette kyllä pakkaa mihinkään! Vien sen ite."

perjantai 14. tammikuuta 2011

Kasvua

Koiranpennut eivät pysy pitkään pieninä, mikä ei liene ihme, kun Otto-poikakin on kasvattanut massaansa viikossa kokonaisen kilon. Pelkistä kissapäivityksistä pitävät pääsevät siis pian eroon koiranpentupäivityksistä, mikäli kasvu jatkuu tätä tahtia.

Oton tassujen asento on topakka kuin Tuutusella konsanaan.

Vaikka pentu alkaakin olla painoltaan jo ylemmässä painisarjassa, päihittävät kissat pikku pönttö-Einarin kaikissa lajeissa sisäsiisteydestä hippaleikkeihin. Eräänkin kerran Vappu oli kuulemman ottanut Oton useamman kerran peräkkäin hipaksi taputtamalla koirantekelettä kynnettömällä käpälällä päähän. Liekö kuulostellut, onko kuuppa täysin ontto?

Vapun ja Lyytin ilmeistä voi ehkä lukea hienoista ansaittua ylenkatsetta muuan maanmatosta kohtaan.

Edit. 15.1.

"Huoh... Onko kukaan ees kertonu tälle painisääntöjä?"

Painikavereilla on tällä hetkellä massaeroa kolmisen kiloa eli Otto on painoltaan lähes kaksinkertainen Vappuun verrattuna. Vapun elonpainosta tosin noin kilon verran tuntuu olevan järkeä ja kylmiä hermoja, Oton onneksi. Ytyä on kissaneidissä silti siinä määrin, että Otto tulee varmasti korjatuksi, jos alkaa liiaksi hyppiä viiksille.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Oi aikoja...

"Eiku nyt perut sen. Peru se. Nyt. Jumaliste, soitat sinne ja sanot, etten tule!"

Rokotusaika on varattu. Unna haluaisi ehkä mieluummin peruutusajan. Katkarapuaikakin kävisi.

Kuva on otettu joulukuussa 2009 vastaavana ajankohtana. Kuvassa poseeraava söpöliini ei ole sittemminkään muuttanut mieltään eläinlääkärikäyntien älyttömyydestä. Kansalaiset ennustavat rajumyrskyä viikon päähän, sillä jos entiset merkit paikkansa pitävät, taivaalta voi sataa mitä tahansa injektioneuloista koiranruokanappuloihin.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Kylpylä

Eilen illalla Tuutunen päätti perustaa sohvan nurkkaan kylpylän. Omat varpaansa huoliteltuaan valtakunnassaan laillistettu pedikyyri U.T. Penninraha päätti suorittaa myös sohvalla maanneelle kansalaiselle erinäisiä jalkahoitoja. Käsittelyyn kuului pehmittävä jalkakylpy, lyhyt puskuhieronta ja jalkojen kevyt akupunktio varnimalla.

Pehmentävä jalkakylpy, vaikuttavana aineena kissan sylki.

Kyseessä oli ilmeisesti jonkinlainen avajaistarjous, mutta Penninrahan kauneushoitolan aukioloajat lienevät jatkossakin siinä määrin satunnaiset, ettei aikoja kannata varata.

perjantai 7. tammikuuta 2011

Mullistuksia tätilässä

Tätilästä kuuluu kummia. Kummitätikissat ovat saaneet ihmeteltäväkseen uuden kummallisen otuksen, vaikka juurihan pääsivät eroon kummitytöstään Unna Tuutikista. Valtakuntaan tallustellut tömppätassu ei toistaiseksi ole voittanut puolelleen tätikissojen järkkymätöntä suosiota. Lisäksi kansalaiset höpöttävät jostain "otosta", mutta neidit tätikissat kyllä tietävät, etteivät ainakaan he ole minkäänlaista karvakasaa ottaneet vaivoikseen.

Jos kurkistaa varovasti portaista...

... voi nähdä hassun, harmaan punkeron, jonka tassut livettävät lattialla.

Prinsessan viehkeydellä Lyyti on kuitenkin päättänyt asettua tilanteen yläpuolelle, eikä ole toistaiseksi alentunut lainkaan poistumaan yläkerrasta. Aiempaa koiraa paremmin sietänyt Vappukin seurailee tilannetta pääasiassa portaista käsin ja koettanee samalla pohtia, onko tämäkin otus tosiaan koira.

"Oonpas ihan oikee koira! Oon jo näin iso poika! Kato mulla on oma solmu!" vakuuttaa Otto,
7 viikkoa ja 3 päivää "vanha".

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Unimussuttaja

Eräs nököstiini taisi nähdä unia valtavasta silakkasaaliista.



Hieman turhankin dramaattinen taustamusiikki on peräisin DanoSongs.com:ista.

maanantai 3. tammikuuta 2011

Mainio muki

Jouluaiheisissa päivityksissä jäi esittelemättä muuan lahja, joka ei tosin kissojen joulun viettoon liitykään.

Kukapa sieltä kurkistaakaan?

Syksyllä räsäytin sirpaleiksi suuren kissa-aiheisen teemukini ja olen siitä lähtien vilkuillut uutta. Tämä joululahja lopettaa etsinnät, sillä parempaa mukia on turha hakea. Mukin kyljessä oleva kuva ei toistunut valokuvassa yhtä kirkkaana kuin se on, mutta mukin söpöys ei jääne kenellekään epäselväksi.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Kurinaa, purinaa: Yksinvaltias on palannut

Kotona taas, kiitos kyydistä isä! Tuutti matkusti kopassaan oikein mallikkaasti turhia elämöimättä ja kuopsuttelematta. Kotona alkoi jälleen tuttu kurina ja purina, joita on jo kaivattukin, sillä tätilässä Unna ei juurikaan juttele.

Unnan vierailun näennäisestä vastenmielisyydestä huolimatta olivat Vappu ja Lyyti olleet kerrassaan kummissaan neidin lähdöstä. Kuljetuskopan verkko-oven läpi kissat nenivät läksiäisiksi ilman minkäänlaisia pörhistelyjä tai sihinöitä. Lähdettyämme talo oli tutkittu tarkkaan kadonneen jäljillä naukuen.

Maisema ei ole karannut.

Kiireellisimmät tarkistukset tehtyään Tuutunen loikkaisi tarkkailuasemiin ikkunan ääreen. Näköala on edelleen mitä parhain.

Kotoisaa uuttavuotta!